Article on other languages:
- كرامفون
- Disc_fonogràfic
- Gramofonová_deska
- Grammofonplade
- Schallplatte
- Gramophone_record
- Disco_de_vinilo
- Gramofondisko
- Disque_phonographique
- Disco_in_vinile
- תקליט
- Phonodiscus
- Schallplack
- Hanglemez
- Грамофонска_плоча
- LP
- Grammofoonplaat
- レコード
- Grammofonplate
- Grammofonplate
- Płyta_gramofonowa
- Disco_de_vinil
- Ruqyay_phiruru
- Грампластинка
- Gramophone_record
- Gramofonska_plošča
- Грамофонска_плоча
- Grammofonskiva
- แผ่นเสียง
- Грамофонна_платівка
- 黑膠唱片
 |
del.icio.us |
 |
Digg |
 |
Furl |
 |
|
 |
Rojo |
| Add to OnlyWire |
Vinyylilevy on vinyylistä valmistettu kiekko, jolle tallennetaan ääntä analogisessa muodossa. Vinyylilevyn molemmille puolille voidaan tallentaa ääntä. Ääni-informaatio on levyn pinnalla spiraalin muotoisessa kapeassa urassa ja se voidaan toistaa levysoittimella, jonka neula seuraa uran muotoa. Urat saavat neulan värähtelemään ja siitä kuuluu heikko ääni, jonka kuulee ihmiskorvallakin. Hi-Fi levysoittimissa käytettävissä magneettisissa äänirasioissa neula on kiinnitetty magneettiin, jonka ympärillä ovat käämit. Liikkuva magneetti indusoi käämeihin heikon sähkövirran, joka sitten vahvistimessa vahvistetaan ja syötetään kaiuttimiin. Magneettinen äänirasia vaatii RIAA-muuntimen (Recording Industry Association of America), joka toimii taajuuskorjaimena. PHONO -sisäänmeno kertoo, että vahvistimessa on sisäänrakennettu RIAA-muunnin. RIAA-muuntimia saa myös erillisinä, mikä mahdollistaa tavallisen Line/Aux In -sisäänmenon käytön.
Uudemmat vinyylilevyt ovat yleensä stereofonisia mutta alkuaikoina levyt olivat monofonisia. Stereolevyissä vasen ja oikea kanava on kaiverrettu uran eri kyljille ja äänirasiassa on erilliset anturit neulan eri suuntaisille liikkeille.
Nimitykset LP-levy (pitkäsoittolevy) ja EP-levy tarkoittavat tietyntyyppisiä vinyylilevyjä. LP-levyn kehitti Peter Goldmark Columbia-yhtiölle 1948 [1]. Sitä ennen käytettiin 78 kierrosta minuutissa pyöriviä sellakkalevyjä eli savikiekkoja. LP-levy pyörii 33 ⅓ kierrosta minuutissa ja yhdelle puolelle mahtuu noin 20 minuuttia korkealaatuista ääntä.
Sisällysluettelo |
Värilliset ja kuvalevyt
Vinyylilevyt ovat yleensä mustia, mutta on valmistettu myös värillisiä ja läpinäkyviä levyjä. 1970-luvun lopulla yleistyivät kuvalevyt, joissa läpinäkyvän vinyylin sisään puristettiin valokuva tai muu kuva.
Flexilevyt
Aikakauslehtien liitteinä on saanut taipuisasta muovista puristettuja ohuita 7" levyjä. Suomen ensimmäinen flexi oli Help!-lehden mukana tullut Bamboo-yhtyeen levy vuonna 1977.
Vinyylilevyn suosio
Vinyylilevyt olivat yleisin musiikin myyntimuoto vuosikymmenien ajan, kunnes 1980-luvun lopulla digitaaliset CD-levyt alkoivat yleistyä. Vinyylilevyt ovat kuitenkin koko ajan nauttineet suosiota joissain piireissä, esimerkiksi underground-rockissa sekä hip-hop- ja konemusiikissa, erityisesti DJ-käytössä. Viime vuosina vinyylin suosio on kasvanut jonkin verran romahduksen jäljiltä, ja esimerkiksi jotkut tavaratalot ovat ottaneet vinyylilevyt jälleen valikoimiinsa. Pienemmistä erikoislevykaupoista vinyylejä on saanut aina. Samoin kirjastosta musiikkiosastolta voi löytyä vinyylilevyjä, ja niitä voi myös lainata (yleensä).
Suuri osa kansainvälisten artistien uusista levyistä julkaistaan edelleen vinyylinä, esimerkiksi Robbie Williamsin, Fiona Applen, U2n ja Metallican uusimmat levyt on saatavana Suomestakin vinyylinä. Myös LCD Soundsystem myi joitain singlejän ainoastaan vinyyleinä, mutta niitä ei ole saatavilla suomesta. Suomalaisista artisteista esimerkiksi Eppu Normaalin, HIMin, Jimi Tenorin, Finntrollin, Apulannan sekä Mokoman levyjä on julkaistu vinyylimuodossa 2000-luvulla, joskin painosmäärät ovat sangen pieniä, yleensä vain 500-1000 kappaletta. Samalla käytettyjen vinyylien hinnat ovat levyjen osto- ja myyntiliikkeissä nousseet selvästi 1990-luvun lopun jälkeen. Monet keräilijät suosivat vinyylejä paremman kansitaiteen ja väitetyn paremman äänenlaadun takia.
Kestävyys
Vinyylilevy kuluu soitettaessa, ja se on CD-levyä alttiimpi äänenlaatuun vaikuttaville naarmuille. Soittimen säädöt vaikuttavat levyn kulumiseen. Myös levyssä oleva staattinen sähkö aiheuttaa äänessä kuultavia häiriöitä. Vinyylilevy on lisäksi herkkä taipumaan lämmössä tai painon alla, joten sitä pitää säilyttää huoneenlämmössä pystyasennossa.
Levytyypit
- Long Play (pitkäsoitto, LP, albumi)
- Levyn koko 12 tuumaa
- Pyöritysnopeus 33 1/3 kierrosta minuutissa
- Tyypillisesti 20-30 minuuttia ääntä kummallakin puolella, pidemmästä ajasta äänenlaatu kärsii
- 10-15 minuutin mittaisten levypuoliskojen LP:tä kutsutaan joskus mini-LP:eiksi
- Single (sinkku)
- Levyn koko yleensä 7 tuumaa, mutta on myös harvinaisia 5 tuuman singlejä
- Pyöritysnopeus 45 kierrosta minuutissa
- Käytännössä yksi kappale ("single") kummallakin puolella
- Jukebox-käytössä olleet singlet vaativat yleensä soittimeen keskustapin ympärille sovittimen
- Extended Play (EP)
- Levyn koko yleensä 7, 10 tai 12 tuumaa
- Pyöritysnopeus 33 1/3 tai 45 kierrosta minuutissa
- Enemmän kuin yksi kappale kummallakin puolella, yleensä kaksi
- Maxi Single (maksisingle)
- Levyn koko yleensä 12 tuumaa
- Pyöritysnopeus 33 1/3 tai 45 kierrosta minuutissa
- 1-3 kappaletta kummallakin puolella, DJ-käytössä usein vain yksi
- Shaped (tiettyyn muotoon leikattu ”seiskatuuma”)
- Yleensä 7 tuuman levy, soittotilaa 5 tuuman verran. 10 ja 12 tuuman levyjä myös olemassa.
Myös muun kokoisia levyjä on olemassa, mutta ne ovat hyvin harvinaisia.
Lähteet
- ↑ Pekka Gronow, Ilpo Saunio: Äänilevyn historia (sivu 258), WSOY 1990, ISBN 951-0-16155-1
- ↑ http://www.ifpi.fi/tilastot/vuosimyynti.html
