|
Article on other languages:
|
Viktoria (Alexandrina Victoria) (24. toukokuuta 1819 – 22. tammikuuta 1901) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar 20. kesäkuuta 1837 lähtien kuolemaansa asti. Hänen valtakautensa kesti yli 63 vuotta – kauemmin kuin kenenkään toisen brittimonarkin. Hän oli ensimmäinen, joka käytti arvonimeä Intian keisarinna. Viktoria oli Yrjö III:n neljännen pojan, Kentin herttua Edvardin (1767–1820), ja Sachsen-Saalfeld-Coburgin prinsessa Viktorian (1786–1861) tytär. Edellinen kuningas, lapseton Vilhelm IV, oli hänen setänsä. Viktoria jäi Ison-Britannian viimeiseksi Hannover-sukua edustaneeksi hallitsijaksi. Hänen noustessaan valtaistuimelle myös Ison-Britannian ja Hannoverin kuningaskuntien yli sata vuotta kestänyt personaaliunioni lakkasi.[1] Viktorian valtakausi merkitsi brittiläisen imperiumin suurta laajenemista. Viktoriaaninen aikakausi oli teollisen vallankumouksen huippuaikaa ja suurten sosiaalisten, taloudellisten ja teknologisten muutosten aikakausi Isossa-Britanniassa. Hänen aikanaan Yhdistynyt kuningaskunta muuttui lopullisesti demokraattis-parlamentaariseksi monarkiaksi, jossa hallitsijalla ei ollut välitöntä valtaa. Kuningatar säilytti kuitenkin välillisen vaikutuksen asioiden hoidossa, vaikka pyrkikin myöhemmin pysyttäytymään puolueiden yläpuolella. Viktorian aviomies vuodesta 1840 oli saksalainen prinssi Albert. He saivat yhdeksän lasta (vuosina 1840–1857). Albertilla oli huomattava vaikutus Viktorian kehittymiseen voimakkaaksi hallitsijaksi. Albertin kuoleman jälkeen Viktoria käytti lähes aina mustaa suruharsoa sekä teetätti pienen hopeisen kruunun sen kanssa pidettäväksi, koska hopeaa pidettiin soveliaaksi käyttää suruaikana, toisin kuin kultaa. 22. tammikuuta 1901 Viktoria kuoli loma-asunnollaan Osborne Housessa Wightsaarella. Hän oli tuolloin 81-vuotias ja oli hallinnut 63 vuotta, seitsemän kuukautta ja kaksi päivää. Hautajaiset pidettiin 2. helmikuuta ja hänet haudattiin Frogmoren mausoleumiin puolisonsa prinssi Albertin viereen. Valtaistuimelle nousi hänen vanhin poikansa, Walesin prinssi Edvard VII. Hannover-suvun hallituskausi päättyi, ja Edvard aloitti isänsä kautta periytyneen Saksi-Coburg-Gothan hallituskauden.
JälkeläisetKuningatar Viktoria ja prinssi Albert saivat kaikkiaan yhdeksän lasta, joista kahdeksan meni naimisiin eurooppalaisiin hallitsijasukuihin. Tämän vuoksi lähes kaikki nyky-Euroopan monarkit polveutuvat kuningatar Viktoriasta, ja Viktoriaa kutsutaankin joskus leikillisesti "Euroopan isoäidiksi". Tämä aiheutti myös sen koomisen tilanteen, että ensimmäisessä maailmansodassa kolmen tärkeimmän osapuolen hallitsijat olivat joko Viktorian lapsenlapsia (Britannian Yrjö V ja Saksan Vilhelm II) tai naimisissa sellaisen kanssa (Venäjän Nikolai II). Viktoria oli tiettävästi myös Euroopan kuningashuoneita vaivanneen verenvuototaudin ensimmäinen kantaja. Ei tiedetä, miten Viktoria taudin sai, mutta joka tapauksessa hänen jälkeläistensä kautta se levisi lähes jokaiseen Euroopan kuningassukuun. Tunnetuin taudista kärsinyt lienee Venäjän kruununperijä tsarevitš Aleksei.[2] Kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin lapsetLähteet
Kirjallisuutta
|
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.