|
Article on other languages:
|
Viipuri (ruots. Viborg, ven. Вы́борг, Vyborg) on Venäjällä sijaitseva entinen suomalainen kaupunki. Se on suomalaisten rakentama, mutta kaupunki menetettiin Neuvostoliitolle vuonna 1944. Viipuri sijaitsee Suomenlahden pohjoisrannikolla Viipurinlahden perukassa ja siellä asuu 78 800 (2004) asukasta. Viipuri on Leningradin alueen Viipurin piirin hallinnollinen keskus. Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, joista osa on huonokuntoisia ja rapistuneita kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Kaupungin sodanjälkeiseen luonteeseen on vaikuttanut sen sijainti rajan lähellä – asukkaina on enimmäkseen rajavirkailijoita ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimiikin yli 20. Turistikohteena Viipuri on suosittu suomalaisten keskuudessa ja Suomesta sinne pääsee junalla, linja-autolla tai Saimaan kanavaa pitkin. Viipurissa on vuoden 2005 aikana avattu sushi-ravintola, hypermarket Karusel, ja pitkään työn alla ollut ns. Lallukan talon kunnostus on saatu loppusuoralle. Katuverkostoa on myös uusittu.
Historia
Viipurin linnan perusti Torkkeli Knuutinpoika vuonna 1293 Ruotsin valtakunnan alueita itään laajentaneen kolmannen ristiretken aikana. Viipurin linnassa tehdyissä kaivauksissa on kuitenkin tullut esille merkkejä linnaa edeltävästä hirsirakennuksesta. Löytönä on ristiretkiajan esineitä, joiden perusteella varustusta voidaan pitää karjalaisena. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 linnasta ympäristöineen tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Vähitellen linnan yhteyteen kasvoi yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Viipuri oli Itä- ja Kaakkois-Suomen keskus ja merkittävä kauppakaupunki. Suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna solmitussa 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjän keisarikunta sai Viipurin Ruotsilta. Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Vuonna 1812 Viipurin asukkaista 44% oli suomenkielisiä, 14% ruotsinkielisiä ja 12% saksalaisia ja loput 30% venäjänkielisiä. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema.[2] Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus Suomen kolmanneksi hovioikeudeksi. Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten alueella, sitten valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (1939: 80 000 asukasta) ja Helsingin ohella kansainvälisin - kaupungissa asui ainakin ruotsalaisia, saksalaisia, venäläisiä romaaneja, tataareja ja juutalaisia. Tällöin myös rakennettiin Viipurin kirjasto. Se oli myös asukasluvultaan Suomen suurimman läänin, Viipurin läänin, pääkaupunki. Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin. Vaikka Puna-armeija ei saanut sitä vallattua, niin Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeassa ajassa jälleen asuinkelpoiseksi. Suomi menetti kaupungin jälleen 20. kesäkuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan. NähtävyyksiäViipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä Keskiajan lopulta peräisin oleva ns. Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä jo vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun vuonna 1989 tulipalossa pahoin vaurioitunut ja siitä saakka autiona ollut asuintalo. Talon ostaneen rakennusyrityksen on määrä entistää rakennus vuoteen 2008 mennessä. Viipurissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta. Suomalaisen sotien jälkeen syntyneen sukupolven mieleen Monrepos'n puisto on jäänyt Aili Runteen sanoittamasta, Erik Lindströmin säveltämästä ja laulajatar Annikki Tähden tulkitsemasta ikivihreästä iskelmästä Muistatko Monrepos'n. Viipurin taidemuseota kunnostetaan Eremitaašin sivutoimipisteeksi. Viipurin pääkatu on Leninin valtakatu, entiseltä nimeltään Torkkelinkatu. Tunnettuja viipurilaisiaKuvia
Lehdistö
Lähteet
Aiheesta muualla
Leningradin alueen kaupungit
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.