Verotus:

Verotus on yhteisnimitys kaikille niille toimille, joita verojen määräämisessä, maksuunpanossa, kantamisessa, oikaisemisessa, perinnässä ja verovalvonnassa tarvitaan.

Veron saaja ei suorita maksajalle siitä välitöntä vastiketta, vaan veroilla rahoitetaan julkisyhteisöjen toimintaa niiden hoitaessa keskeisiä palveluita yhteiskunnassa. Verot eroavat maksuista siinä, että maksu on korvausta jonkin edun käyttämisestä. Veron ja maksun välinen raja ei aina kuitenkaan ole selvä.

Tavoitteet

Julkisen sektorin toiminnan rahoittaminen eli verojen fiskaalinen tavoite on verotuksessa tärkeintä. Lisäksi veroja voidaan arvioida niiden oikeudenmukaisuuden, hyötymisperiaatteen ja maksukykyisyysperiaatteen mukaan.^[1]

Veroilla voidaan vaikuttaa myös sosiaalipoliittisesti, esimerkiksi tulonsiirtoina kotitalouksille (lapsilisä). Progressiivisella ansiotulojen verotuksella pyritään tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja. Veroilla voidaan vaikuttaa taloudelliseen toimintaan joko suhdanteiden tai muiden syiden takia (avustukset yrityksille ja maataloudelle). Niillä voi olla aluepoliittisia tavoitteita tai tarkoitus ohjata ihmisten toimintaa haluttuun suuntaan terveyden (tupakkavero) tai ympäristön (ympäristövero) vuoksi.

Verot voivat yrittää ehkäistä jotakin toimintaa (investointivero) tai ne voivat kannustaa johonkin toimintaan (vähennykset, veronhuojennus). Ne ovat hienovaraisempi yhteiskunnan ohjauskeino kuin suorat käskyt tai kiellot. Erilaisten tavoitteiden tarkka kohdistaminen haluttuun ryhmään, ja vain siihen, tekee verolait kuitenkin helposti kovin monimutkaisiksi.

Verotyypit

Veroja voidaan luokitella eri tavoin. Eräs luokittelu on jako välillisiin ja välittömiin veroihin. Välillisiä ovat verot, jotka myyjän tulee periä tuotteen ostajalta sen hankinnan yhteydessä tai maksaa tuodessaan tuote maahan. Tällaisia veroja ovat muun muassa arvonlisävero, tullit ja valmisteverot. Välittömiksi kutsutaan niitä veroja, jotka veronmaksaja maksaa suoraan verottajalle. Näitä ovat muun muassa tulovero, lähdevero ja kiinteistövero. Käytännössä myös välittömän veron maksu tapahtuu usein, kun tulon maksaja suorittaa maksettavasta erästä ennakonpidätyksen.

Verotus Suomessa

Verojen jakautuminen

Suomessa kerättävistä veroista euromääräisesti merkittävin on tulovero (n. 40% vuosittaisesta verokertymästä). Toinen merkittävä veronlähde ovat kulutusverot (n. 30% vuosittaisesta verokertymästä).^[3]

Keskipalkkaisen palkansaaja maksaa tuloverona 29% palkkatuloistaan (palkka 2500 euroa / kk, luvut vuodelta 2008). Maksut jakautuvat seuraavasti:^[4]

Veronsaajat

Veronsaajia ovat valtio, kunnat ja seurakunnat, eräät muut julkisyhteisöt sekä Euroopan unioni. Muut julkisyhteisöt voivat kantaa veroja vain jäseniltään, kun taas valtion tai kunnan veronkanto-oikeus ulottuu kaikkiin sen alueella asuviin asukkaisiin ja tapahtuvaan liiketoimintaan. Vero maksetaan nykyisin vain rahana ja sen perimiseen saa oikeutuksen jonkin lain perusteella.

Verolait

Perustuslain mukaan valtion ja kuntien veroista säädetään aina lailla. Verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteiden tulee yksiselitteisesti ilmetä laista, ettei hallinnollisilla määräyksillä voida tehdä tärkeitä ratkaisuja lakia käytäntöön sovellettaessa. Lisäksi laissa on oltava säännökset muutoksenhausta verotuspäätökseen, jotta verovelvollisen oikeusturva toteutuisi.

Nykyinen perustuslaki kumosi vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen, jonka mukaan vuotta pidemmältä ajalta kannettava uusi tai lisätty vero tuli hyväksytyksi, jos sitä kannatti kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Siksi verolait säädettiin yleensä yhtä kalenterivuotta koskevina, koska siihen riitti äänten enemmistö. Nykyisin verolait tulevat hyväksytyiksi muiden lakien tapaan annettujen äänten enemmistöllä.

Myös hallitus voi antaa täydentäviä asetuksia, joissa täsmennetään lainkohtien soveltamista.

Varsinaisten verolakien lisäksi merkitystä on osakeyhtiölailla sekä kirjanpitolailla ja -asetuksella.

Verorikokset

Jotkut ihmiset ja yritykset jättävät verot osittain maksamatta. Tällaisia laittomia verottomia markkinoita kutsutaan harmaaksi taloudeksi ja tällainen työ on ns. pimeää työtä.

Tullirikoksia kutsutaan salakuljetukseksi. Rikosoikeudellinen nimitys sekä vero- että tullirikoksille on veropetos, josta tuomitaan sakkoa tai vankeutta.

Veronalennuksien vaikutus verotuottoon

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijat toteavat tieteellisessä julkaisussa vuonna 2005 seuraavaa: on harhaanjohtavaa sanoa, että Suomen veronalennukset ovat lisänneet verotulokertymää. Verotulot ovat kasvaneet myös siksi, että talous ja sitä kautta verotettavat tulot ovat kasvaneet. On olemassa hyviä teoreettisia perusteita ajatella, että veronalennuksilla on kannustinvaikutuksia, jotka nostaisivat verotettavaa tuloa; muista pohjoismaista on olemassa tästä myös empiiristä evidenssiä.^[6]

Verotuksen vaikutusta verotulokertymään on Suomessa vaikea tutkia, koska verotusta on 1990-luvulla vähennetty tasaisesti kaikissa tuloluokissa. Kun kaikkien verotus muuttuu samalla tavalla, on vaikea löytää vertailukohtaa, jonka perusteella voisi arvioida, mitä verotettavalle tulolle ja verotulokertymälle olisi tapahtunut, jos verotusta ei olisi muutettu. Tutkijoiden mielestä varmasti väärä on sellainen arvio, joka perustuu vaikka siihen, että samaan aikaan kuin verotus on keventynyt, verotulokertymä on kasvanut. Tällaisessa arviossa on unohdettu, että verotulokertymään vaikuttavat myös talouskasvu ja suhdanteet: ei pystytä arvioimaan mikä osuus verotulokertymän muutoksissa on veronalennusten ansiota ja mikä on talouskasvun ja suhdanteiden ansiota.^[6]

Jos kuitenkin puuttellisella suomalaisella aineistolla tehdään kansainvälisten esikuvien mukaisesti laskelma veronalennusten vaikutuksista, niin sen mukaan veronalennuksilla ei ole ollut tilastollisesti merkitseviä käyttäytymisvaikutuksia, jotka olisivat näkyneet verotettavan tulon kasvuna. Laskelma on tehty käyttäen hyväksi JUTTA-mikrosimulointimallia. Laskelman perusteella voidaan päätellä, että veronalennukset eivät maksa itse itseään takaisin^[6]

Laffer-käyrää käytetään joskus perustelemaan väitettä, että veronalennukset lisäävät verotuottoja: 1980-luvulla Ronald Reagan perusteli veronkevennyksiä väittämällä, että veroaste oli optimiveron yläpuolella, ja että veronalennukset näin itse asiassa lisäisivät verokertymää.

Verotuksella rahoitetaan julkisia palveluita, veronkevennykset vähentävät julkisiin palveluihin käytettävissä olevaa rahamäärää.^[6] Progressiivisella ansiotulojen verotuksella pyritään tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja.

Verotusmenettely

Verotuksen toimittaminen on verohallinnon tehtävänä. Tullitoimenpiteistä sekä valmisteverotuksen toimittamisesta ja valvonnasta huolehtii tullilaitos. Vuodelta 2000 toimitetusta verotuksesta lähtien joidenkin erikseen nimettyjen verovelvollisten verotuksen on suorittanut Konserniverokeskus. Koiraveron maksuunpanosta huolehtii kunnanhallitus tai kunnan johtosäännössä määrätty viranhaltija.

Muutoksenhaku

Verotuspäätökset ovat valituskelpoisia. Mikäli hallinnon sisäinen oikaisumenettely ei tuota tulosta voi verovelvollinen valittaa verotuspäätöksestä alueelliseen hallinto-oikeuteen ja viime kädessä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Myös veronsaajalla on valitusoikeus, jos verohallinto päättää ettei veroa panna maksuun. Valitusmenettelyssä on kyse hallintolainkäytöstä.

Kunnallinen tuloveroprosentti

Kunnallinen tuloveroprosentti on kunnallisveron veroyksikkö. Suomessa oli aiemmin kunnallisverotuksessa veroyksikkönä veroäyri, joka vastasi yhden markan verotettavaa tuloa. Veroäyristä maksettavan hinnan päätti kunnanvaltuusto. Nykyisin kunnallisverotuksessa käytetään tuloveroprosenttia, jonka suuruuden niin ikään päättää kunnanvaltuusto. Nimitys muuttui vuonna 1997.

Verot ulkomailla

Kokonaisveroaste

Verojen kaltaisia ovat erilaiset laajasti käytetyt veroluonteiset maksut, joita ei aina lueta veroiksi, joten ne eivät välttämättä ole mukana laskennallisessa kokonaisveroasteessa. Joissakin maissa esimerkiksi pakolliset lakisääteiset eläkemaksut eivät kuulu tilastolliseen kokonaisveroasteeseen, vaikka Suomessa ne on laskettu siihen mukaan. Tämä hankaloittaa verotuksen tilastollista vertailua eri maiden välillä.

Suomen kokonaisveroaste vuonna 2006 oli OECD:n mukaan 43,5 %, joka oli OECD:n kuudenneksi korkein. Suomea korkeampi kokonaisveroaste on Ruotsissa, Tanskassa, Belgiassa, Ranskassa ja Norjassa.

Katso myös

Lähteet

↑ Tuloverotuksen kehittämistyöryhmän muistio 12/2002. Valtiovarainministeriö. Viitattu 4. kesäkuuta 2007.
↑ http://www.veronmaksajat.fi/File/d69b2533-7883-4c62-870b-44ec80cd75da/Suomen%20verot%2012.7.2007.xls
↑ http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/tuloverotus/
↑ http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/tuloverotus/
↑ http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/kulutusverotus/
↑ ^6,0 ^6,1 ^6,2 ^6,3 Kansantaloudellinen aikakausikirja 4/2005, s. 432. Artikkeli: Veronalennukset vähentävät verotuloja. Kansantaloudellinen yhdistys, 2005. Teoksen verkkoversio.

Verotus

Sisällysluettelo