|
Article on other languages: |
Suomen puolustusvoimat on sotilaallinen organisaatio, jonka tehtävänä on puolustaa Suomen alueellista koskemattomuutta. Puolustusvoimat pyrkii tekemään hyökkäämisen Suomea vastaan kannattamattomaksi ylläpitämällä uskottavaa sotilaallista puolustuskykyä. Suomen puolustusvoimat on olennaisilta osiltaan koulutusorganisaatio, jossa pieni joukko ammattisotilaita kouluttaa asevelvollisia sen varalta, että maata joudutaan puolustamaan aseellisesti. Puolustusvoimien ylipäällikkönä toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen ja komentajana amiraali Juhani Kaskeala. Puhekielessä käytetään Suomen puolustusvoimista usein sen aikaisempaa nimeä Suomen armeija, joka käsittää kaikki puolustushaarat, mikä on sanan alkuperäinen ranskankielinen merkitys. Merellisissä anglo-amerikkalaisissa maissa armeijalla tarkoitetaan lähinnä maavoimia. Jako armeijaan ja laivastoon johtuu näissä maissa laivaston historiallisesti merkittävästä osuudesta kokonaispuolustuksessa. Puolustusvoimat jakautuu kolmeen puolustushaaraan:
Sisäasiainministeriön alainen rajavartiolaitos ei kuulu puolustusvoimiin, mutta sen henkilöstö ja materiaali voidaan erillisellä päätöksellä liittää puolustusvoimiin konfliktin uhatessa. Puolustusvoimat perustuu Suomessa kaaderijärjestelmään, jossa vain osa sotilashenkilöstöstä on palkattua sotilasopetuslaitoksissa koulutettua kantahenkilökuntaa ja suurimman osan sodanajan kokoonpanosta muodostavat reserviläiset. Sen rauhanajan vahvuus on 16 500, josta ammattisotilaita on 8 700. Varusmiehiä Puolustusvoimat kouluttaa vuosittain 27 000. Puolustusvoimien kehittäminen perustuu ensi sijassa lähialueilla olevan sotilaallisen kapasiteetin arviointiin, siitä johdettuihin sotilaallisiin uhkakuviin ja mahdollisiin muihin sotilaallisiin uhkiin. Nykyinen sodan ajan vahvuus on 350 000 taistelijaa. 1980-luvulta lähtien joukkojen määrällinen vahvuus on pienentynyt. Aikaisemmin 750 000 miehen sodan ajan vahvuutta on vaiheittain vähennetty. Puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskeala on arvioinut sodan ajan vahvuuden edelleen pienenevän 250 000 mieheen 2010-luvulla. Silloinkin se olisi Euroopan suurimpia armeijoita, kaksi kertaa suurempi kuin muilla pohjoismailla yhteensä.[1]
Tehtävät ja toimivaltuudetPuolustusvoimista on säädetty lailla puolustusvoimista (551/2007), joka astui voimaan 1. tammikuuta 2008 korvaten aiemman, 1970-luvulta peräisin olevan samannimisen lain. Uuden lain mukaan puolustusvoimien tehtävänä on[2]
Puolustusvoimien tärkein toimivaltuus on valtuutus käyttää sotilaallista voimaa. Lakiteksti muotoilee tämän tehtävän seuraavasti:
Tehtäviensä toteuttamiseksi puolustusvoimilla on myös muita toimivaltuuksia, joista on säädetty suuressa määrässä erityislakeja. Tärkeimmät toimivaltuussäädökset ovat aluevalvontalaissa ja laissa poliisin tehtävien toteuttamisesta puolustusvoimissa (1251/1995). Edellinen laki antaa Puolustusvoimille oikeuden valvoa ilma- sekä vesirajoja ja ottaa kiinni tarvittaessa rajaa loukkaavat alukset ja henkilöt. Se mahdollistaa myös tiettyjen salaisten kohteiden suojaamisen. Sotilaskurinpitolaki puolestaan antaa puolustusvoimille oikeuden tutkia itse asevelvollisten ja ammattisotilaiden tekemät sotilasrikokset, minkä jälkeen syyllisiä voidaan rangaista joko kurinpitomenettelyssä tai syyttää tuomioistuimessa. JohtaminenYlin johtoPuolustusvoimien ylipäällikkö on tasavallan presidentti, joka päättää[3]
Tasavallan presidentti tekee päätöksensä pääasiassa puolustusvoimien komentajan esittelystä, mutta puolustusministerillä on aina oikeus olla läsnä tasavallan presidentin antaessa sotilaskäskyä. Tietyissä taloudellisesti merkittävissä asioissa, jotka kuuluvat puolustusministeriön päätäntävaltaan, esittelijänä toimii puolustusministeri. Tällöin puolustusvoimain komentajalla on oikeus olla läsnä ja esittää näkemyksensä. Halutessaan presidentti voi viedä sotilaskäskyasian esiteltäväksi valtioneuvoston yleisistuntoon, jolloin hän tekee päätöksensä hallituksen ratkaisuehdotuksesta. Presidentillä on aina oikeus ottaa käsiteltäväkseen mikä tahansa sotilaskäskyasia. Puolustusministeri päättää varuskuntien ja joukko-osastojen perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä muista vastaavasti yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Kaikki muut sotilaskäskyasiat kuuluvat puolustusvoimien komentajan tai hänen alaistensa päätösvaltaan. Sotilaskäskyasioissa tehdyistä päätöksistä ei voi valittaa. PaikallishallintoPuolustusvoimien aluehallintoa hoitavat maanpuolustusalueet ja sotilasläänit, jotka korvataan vuoden 2008 alusta lähtien operatiivisilla ja alueellisilla sotilaslääneillä sekä sotilasalueiden aluetoimistoilla. Operatiiviset sotilasläänit alaisineen ovat[4]
Operatiiviset sotilasläänit suunnittelevat alueensa puolustuksen käyttäen työkalunaan alueellista sotilaslääniään ja aluetoimistoja. Aluetoimistot ja alueelliset sotilasläänit puolestaan toteuttavat vanhoja sotilasläänien tehtäviä hoitaen kutsunnat ja paikallispuolustuksen suunnittelun. Sodan aikana aluetoimistot ja alueelliset sotilasläänit perustavat kukin yhden sotilasalueen esikunnan.[5] Puolustusvoimien sotilaallinen voima on rauhan aikana jaettu joukko-osastoihin, jotka ovat operatiivisten sotilasläänien, ilmavoimien tai merivoimien alaisia. Joukko-osastot ovat yleensä yli tuhannen hengen vahvuisia yhtymiä, ja niistä useimmat kouluttavat rauhan aikana varusmiehiä. Sodan aikana ne perustavat tärkeimmät sodan ajan joukot. Muut sodan ajan joukot perustaa sotilaslääni tai aluetoimisto. Katso myös
Aiheesta muuallaLähteet |
|||||||||||||||
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.