|
Article on other languages:
|
Muinaisenglanti (Old English) on nimitys nykyisen englannin kielen varhaismuodolle, jota puhuttiin Ison-Britannian eteläosissa noin 400-luvulta jaa. (kansanvaellusajalta) normannien valloitusretken (1066) tienoille asti. Kieltä on kutsuttu myös anglosaksiksi. Normannivalloituksen myötä kieli alkoi muuttua, kun siihen tuli vaikutusta ranskasta. Nykyään tätä seuraavaa kielen muotoa kutsutaan keskienglanniksi. Muinaisenglanti on länsigermaaninen kieli, ja siten sukua friisille ja muinaissaksille. Se muistuttaa myös muinaisnorjaa ja siten islantia. Muinaisenglannin kielioppi on monimutkaisempi kuin nykyenglannin, muistuttaen hieman nykyisen saksan kielioppia. Oletettu ääntämisasu seuraa melko tarkkaan kirjoitusasua, toisin kuin nykyenglannissa. Muinaisenglantia kirjoitettiin aluksi riimuilla, sittemmin kirjoitusjärjestelmä vaihdettiin latinalaiseen aakkostoon muutamilla lisäkirjaimilla. KielinäyteTeksti on eeppisesta runoelmasta Beowulf. Pisteitä, pilkkuja ja muita välimerkkejä ei alkuperäistekstissä käytetty.
Aiheesta muualla
|
This article is from Wikipedia. All text is available under the terms of the GNU Free Documentation License.